Digitalisoitumisesta huolimatta – tai oikeastaan sen juuri sen vuoksi – kirjoitustaidot ovat tärkeitä työelämässä menestymiseksi. Olemme siirtyneet informaatioyhteiskunnasta merkitysyhteiskuntaan, joka perustuu vastavuoroiseen viestintään ja sisällöntuotannon kautta luotaviin elämyksiin. Tulevaisuuden työt ovatkin yhä enemmän vuorovaikutukseen liittyviä. Mutta millaisia kirjoitustaitoja yliopistosta valmistuva opiskelija tarvitsee vastatakseen näihin muuttuneen yhteiskunnan ja työelämän haasteisiin?
Vielä parikymmentä vuotta sitten työelämä oli vahvasti sidoksissa paikkaan ja aikaan: töitä tehtiin työpaikoilla maanantaista perjantaihin tiettyinä työaikoina. Nykyään monet asiantuntijat työskentelevät aiempaa joustavammin, joko kokonaan tai osittain etänä. Kun työ ei ole enää sidoksissa toimistorakennuksessa sijaitsevaan työpisteeseen, on myös kirjoittaminen aiempaa joustavampaa.
Yhä useampi työskentelee myös freelancereina, jolloin itseohjautuvuus ja vastuu omasta kirjoittamisesta korostuu. Hidastaminen, keskittyminen ja ajan hallinta ovat tärkeitä taitoja, jotka auttavat navigoimaan jatkuvan viriketulvan ja vaihtelevien työtehtävien keskellä. Vahva henkilöbrändi ja massasta erottuminen ovat niin ikään tärkeitä itsensä työllistävälle, sillä asiantuntemus voidaan nähdä myytävänä hyödykkeenä osaamismarkkinoilla. Tulevaisuudessa onkin tärkeää osata verkostoitua ja markkinoida omia tekstejään.
Samalla kuitenkin myös sosiaaliset taidot korostuvat, sillä yhteiskirjoittaminen on aiempaa yleisempää. Monet projektit muistuttavat yhdessä koottavaa palapeliä, johon saattaa osallistua laaja joukko asiantuntijoita. Tällöin tärkeäksi muodostuu kyky toimia muiden kanssa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Tulevaisuuden kirjoittajille pelkkä asiatekstin hallitseminen ei välttämättä enää riitä – osallisuuden kulttuurissa teksteille on tyypillistä erilaisten elementtien yhdistely ja kerronnallinen ote. On siis hallittava niin tieteellinen kuin viihteellinenkin tyyli ja tarvittaessa pystyttävä yhdistelemään niitä. Kaiken kaikkiaan luovuuden merkitys on kasvanut: tekstit eivät ole enää pelkkiä merkkejä paperilla, vaan moniaistisia kokonaisuuksia, jotka voivat koostua tekstin lisäksi esimerkiksi äänistä, kuvista ja videoista. Tällaisten tekstien rakentaminen vaati tekijältään luovuuden ja kielellisten kykyjen lisäksi usein myös visuaalista silmää sekä erilaisten ohjelmistojen hallintaa.
Tekniset taidot korostuvatkin yhä enemmän osana kirjoitustaitoja: laitteiden, ohjelmistojen ja verkkoalustojen hallinta on tärkeää tekstien tehokkaan tuottamisen ja jakamisen kannalta. Haastavaa tästä tekee teknologian nopea kehittyminen: siinä vaiheessa, kun opiskelija on valmistunut ja siirtymässä työelämään, ovat tekstin tuottamisen ja jakamisen välineet ehtineet jo muuttua opiskelun aloittamisesta. Siksi opiskelu ei enää rajoitu yliopistovuosiin vaan kirjoitustaitoja oltava valmis kehittämään alati muuttuvan työelämän tarpeisiin vastaamiseksi. Usein kuuleekin puhuttavan elinikäisestä oppimisesta.
Digitalisoituvassa yhteiskunnassa kirjoitustaitojen käsite on siis laajentunut: se ei sisällä enää vain tekstin tuottamiseen liittyviä kykyjä vaan laajemmin erilaisia osataitoja. Vastavalmistunut opiskelija tarvitseekin aiempaa monipuolisemman osaamisen menestyäkseen työmarkkinoilla. Asiantuntijan on hallittava sekä sosiaalisen kirjoittamisen taidot että pystyttävä itsenäiseen ja tietoiseen työskentelyyn. Työelämässä korostuu kirjoittamisen monikanavaisuus, joka vaatii tekstin tekijältä aiempaa enemmän luovuutta, markkinointitaitoja sekä teknistä osaamista. Ennen kaikkea tärkeää on halu jatkuvaan kirjoitustaitojen kehittämiseen ja uusien viestintävälineiden omaksumiseen. Oppiminen ei siis pääty valmistumiseen vaan oikeastaan alkaa siitä.
Elli Pukkinen & vertaispalauteryhmä Julia Kahelin ja Sissi Miettinen
Miten tämä teksti syntyi?
Elli Pukkinen kirjoitti tämän tekstin esseeksi akateemiset tekstitaidot -kurssille. Vertaispalauteryhmäläiset Julia Kahelin ja Sissi Miettinen kommentoivat tekstiä kirjoitusprosessin eri vaiheissa. Lopuksi ryhmä kokeili puolen tunnin yhteiskirjoittamishaastetta, jonka tavoitteena oli muokata olemassa olevasta tekstistä jokin toinen tekstilaji. Lopuksi Pukkinen viimeisteli tekstinsä blogiversion.
Lähteet:
Hautamäki, A., Leppänen, J., Mokka, R. & Neuvonen, A. 2017. Katse ylös kuopasta mahdollisuuksiin: uuden ajan työ ja toimeentulo. Helsinki: Sitra. https://media.sitra.fi/2017/01/12074435/Katse_kuopasta_muistio_fi1.pdf.
Kallionpää, Outi. 2017. Uuden kirjoittamisen opetus: osallistavaa luovuutta verkossa. Väitöskirja, dissertation. Jyväskylän yliopisto: Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/52704/scriptumOuti.pdf?sequence=1&isAllowed=y.
Ennen kuin aloitin tekstin lukemista, otsikkoa silmäilemällä, ajattelin onhan kirjoittaminen samanlaista kuin ennenkin. Lukiessani tekstiä, heti käsitykseni muuttui. Tai oikeastaan palautui mieleeni nykyisen, digitaalisuuden tuomat haasteet kirjoittamistyössä. Pelkkä word-tekstin (jatkuva) tallentaminen pilveen oman tietokoneen sijasta on itselle ollut totuttamista ja kestävä ennen kuin olen oppinut luottamaan tähän. Puhumattakaan haasteellisimmista ja pitkäkestoisimmista kirjoittamistöissä(Pukkisen teksti).
On varmasti totta, että digitalisoituminen on muuttanut, jos nyt ei tekstin tuottamista, niin ainakin sen soveltamisen luonnetta. Erilaisten käyttöliittymien ja some-alustojen myötä on kirjoittaminen, tai sisällön tuottaminen kuten nykyään sanotaan, muuntautunut olemukseltaan. Vaikka digitalisoitumisessa on varmasti myös hyvät puolensa näkisin siinä myös jonkin verran negatiivista. Filtteröinnin puuttumisen seurauksena internet-maailma on niin täynnä sisältöä, että sieltä voi olla vaikea löytää oleellista tietoa. Myös verkossa käytettävä kieli on kaikkea muuta kuin tieteellisesti oikeaoppista ja saattaa antaa väärän kuvan mahdollisesti lähtökohtaisesti akateemisesta sisällöstä.
Digitalisaatio on tullut jäädäkseen ja se on vallannut jo miltei kaikki maailman alat. Ilman digitaitoja ei pärjää nykyajan maailmassa. Jo varhaiskasvatuksessa opetetaan digitaitoja ja koulussa ilman digitaitoja tai -välineitä ei voi opiskella. Voidaan siis sanoa, että nykypäivänä digitaitoja opetellaan läpi elämän, koska digitalisaation kehittyminen on nopeaa ja ajan hermolla on pysyttävä, jos ei pudota kelkasta. Yliopistosta valmistuvan opiskelijan on osattava ja hallittava sekä tieteellinen että viihteellinen teksti. Kirjoitettuun tekstiin on myös osattava yhdistää videot, kuvat sekä äänet. Vuorovaikutuksessa sosiaalisten taitojen korostuminen näkyy yhteiskirjoittamisen yleistymisessä. Hyvät vuorovaikutustaidot ja ihmisten kanssa työskenteleminen ja toimeen tuleminen ovat tärkeitä asioita työelämässä. Tulevaisuudessa myös verkostoitumiseen ja omien tekstien markkinoinnointiin on panostettava.