Kirjoittamisen tutkimuksen monet näkökulmat
Osallistuin pari viikkoa sitten Jyväskylän yliopistossa järjestetyille Kirjoittamisen tutkimuksen päiville, joissa teemana oli kirjoittamisen muutos ja murros. Monitieteinen kaksipäiväinen seminaari tarjosi varsin kattavan katsauksen siihen, mitä teemoja suomalaisessa kirjoittamisen tutkimuksessa selvitetään ja millaisin menetelmin muutosta lähestytään. Tutkimusta tehdään niin koulu- ja opiskelukirjoittamisesta kuin työelämän tekstikäytänteistä sekä luovasta ja terapiakirjoittamisesta. Mielenkiintoisista rinnakkaisesityksistä oli vaikea valita, mutta kuinka ollakaan päädyin kuuntelemaan monia yhteiskirjoittamista ja akateemista kirjoittamista koskevia esityksiä.
Yhteiskirjoittamista on tutkittu vielä melko vähän, mutta käynnissä on hankkeita, joissa selvitetään niin alakoululaisten, lukiolaisten kuin tutkijaryhmän yhteiskirjoittamista. Tutkimusaineisto on monesti hankittu videoimalla, joten analyyseissä päästään käsiksi suoraan siihen, miten teksti syntyy yhteistyössä. Yhteiskirjoittamisessa keskeistä ovat mm. kirjoittamisstrategiat, toiminnot ja niistä neuvottelu, mukana olijoiden roolit sekä työtavat (ks. Lowry, Curtis &Lowry 2004). Esimerkiksi Jonna Riikonen on tarkastellut lukion ensimmäisen luokan opiskelijoiden yhteiskirjoittamisen palautteen antoa sekä teksteihin tehtyjä muokkauksia. Kiinnostava oli myös Niina Hynnisen esitys siitä, miten tieteellinen artikkeli syntyy kansainvälisen tutkijaryhmän yhteistyönä. Tapaustutkimuksen avulla on päästy käsiksi mm. siihen, miten kielen laatua säädellään kirjoittamisprosessin aikana ja miten kirjoittajien erilaiset roolit näkyvät työprosessissa. Hynnisen tekstihistoriallinen tutkimus liittyy Koneen säätiön rahoituksella toteutettavaan tutkimushankkeeseen Kielen säätely yliopistomaailmassa.
Akateemisen kirjoittamisen opetukseen liittyviä esityksiä oli päivillä runsaasti (ks. tiivistelmät). Katja Laivo-Laakso ja Susanne Tuuri pohtivat puheenvuorossaan muun muassa sitä, ovatko akateeminen kirjoittaminen ja työelämäkirjoittaminen liukumassa yhä kauemmas toisistaan. Tieteellisten tekstien kirjoittaminen vaatii pitkää työprosessia, ja yliopistolliset opinnäytteet kirjoitetaan pääosin yksin. Työelämäviestinnässä ja vapaa-ajan kirjoittamisessa taas korostuvat nopeus, muutos ja yhdessä tekeminen. Puheenvuoro herätti vilkasta keskustelua siitä, millaista kirjoittamisen opetuksen tulisi eri aloilla olla, ja toisaalta pohdiskelua siitä, miten opiskelijoiden sosiaalisen median käyttö ja muun muassa opetuksessa harjoiteltu vertaistyöskentely siirtyisivät opinnäyteprosessin tueksi.
Kirjoittamisen tutkimuksen päivät on järjestetty kahdesti, Helsingissä ja Jyväskylässä. Nyt odotamme jatkoa, sillä tutkimusta tehdään innokkaasti ja päivistä saa vauhtia verkostoitumiseen ja kirjoittamisen opetuksen kehittämiseen. Missä siis tavataan viimeistään parin vuoden päästä?
Marja Suojala
äidinkielen (suomi) yliopisto-opettaja
